Kolme kuukautta leikkauksesta ja elämä ei voisi maistua paremmalta. Se ikuinen hirmumyrsky jonka kanssa elin jatkuvasti on poissa. En ole edes katkera tai vihainen siitä että olen joutunut kärsimään tästä 25 vuotta. En hermostu mistään turhasta, kaikki fyysiset oireet ovat typö tiessään, jopa vereenpaineeni joka oli kohollaan pari pahinta viikkoa kuussa on normaali. Estradioligeeli pitävät kuumat aallot poissa ja keskittymiskyky on palannut, energiataso on ihan jotain muuta kuin mitä se oli.
Hei, löysin blogisi ja kyselisin miten olet voinut viime vuodet leikkauksen jälkeen? Itsellä on paha pmdd, olen 44v ja minulla on liuta kroonisia kipusairauksia / autoimmuunisairauksia tämän lisäksi. PMDD tuntuu vain pahenevan koko aika, ei ollut hyötyä Cipralexista ja tuli sivuvaikutuksia (järkyttävä väsymys, haluttomuus ym) ja lopetin sen käytön. Käytän lisäravinteita yms, syön terveellisesti, mutta ei näistä ole apua. Aika toivotonta on kun tuntuu että pahenee vaan, olen ihan hirviö ja mielialanvaihtelut järkyttäviä. En ole tavannut muista jotka kärsivät tästä muuta kuin blogeista. Vertaistuki jossain muodossa olis hienoa, sitä on niin yksin tämän kanssa. Kiitos kun kirjoitit avoimesti <3, lohduttaa että ei ole ainoa.
VastaaPoista